KJP on Merja Larikan mielestä parasta, mitä kouvolalaiselle jalkapalloilulle on tapahtunut

Nykymuotoisen Kouvolan Jalkapallo KJP:n alkumetreillä on riittänyt tapahtumia. Seura oli toiminut vasta muutaman viikon, kun sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittu Jukka Silén joutui toteamaan työmäärän ja epävarmuustekijät yrittäjän ajankäyttöön huonosti sopivaksi. KJP ei hätäillyt seuraajan etsinnässä. Maltti kannatti, sillä marraskuun alussa kuningaspelin tärkeäksi toimijaksi laajentunutta seuraa luotsaa nyt tuttu, turvallinen ja luotettu Merja Larikka.

- Harmi, että Silén päätti jättää puheenjohtajan tehtävät, mutta oikeassahan hän oli – työtä seurassa on edessä todella paljon, ja on niitä epävarmuustekijöitäkin. On hyvä muistaa, että Kouvolaa on rakennettu jo yli 10 vuotta, eikä sekään läheskään ole valmis. KJP aloitti 1.11., joten ikää ei ole vielä kolmea kuukauttakaan, Larikka vertaa. Oma työnsä on viiden seuran toimintakulttuurien yhdistämisessä. Vastaavasti puhutaan tietenkin isosta voimavarasta siinä vaiheessa, kun kunkin seuran parhaat käytännöt ja erityisosaaminen on saatu siirrettyä KJP:n työkalupakkiin.

Nuorten asialla

Larikka toimii yhä myös Sudet Jalkapallon puheenjohtajana. Junioreiden siirryttyä viiden seuran sopimuksella KJP:n alle, Susien perinne jatkuu lähinnä ikämiestoiminnan, erityisjalkapallon ja hyväntekeväisyyden saralla. Ajankäyttö ei kuitenkaan ollut ratkaisevin tekijä, joka sai Larikan vastaamaan toiminnanjohtaja Harri Koskisen hyvin perusteltuihin kyselyihin lopulta myönteisesti.

- Olen tehnyt työtä lasten ja nuorten parissa yli 20 vuoden ajan, ja KJP on parasta, mitä kouvolalaisessa jalkapalloilussa on tapahtunut. Hallituksen reaktio valintaani tuntui erityisen hyvältä, sillä seuran hallituksessa on nyt sitoutunut ilmapiiri ja selkeät vastuualueet, eikä ketään taatusti jätetä yksin, vuoden puheenjohtajapestiin lupautunut Merja Larikka kehuu. Larikka valittiin KJP:n puheenjohtajaksi 18. tammikuuta. Samassa ylimääräisessä kokouksessa hallituksen kokoonpanoksi täsmentyi Santeri Susiluoto (varapuheenjohtaja), Minna Salmi, Tiina Teräväinen, Päivi Kasurinen, Pirkko Itälä, Janne Kellola, Outi Tuovinen ja Sampo Suojala sekä varajäseniksi Jenni Koskela ja Taru Viiru.

Hallituksen tärkeimpiin tehtäviin Larikka nostaa käytännön toiminnan pyörittämisen ohella strategian kirkastamisen. Vaikka jäsenseurojen tahdosta laajempana syntynyttä KJP:tä haudottiin jopa kahdeksan vuotta, varsinainen junioritoimintojen yhdistäminen tapahtui lopulta tosi nopeasti.

- Vauhti oli kova, ehkä vähän liiankin kova. Päätös uudesta KJP:stä tehtiin 10. kesäkuuta. Tuolloin kilpailukausi oli juuri päässyt alkuun, mikä tietenkin sitoi tekijöitä, eikä syvällisempään valmisteluun ollut riittävästi aikaa.

Talous jatkuvassa seurannassa

Suomi on tuhansien yhdistysten maa, eikä yksikään yhdistys ole aina kaikista asioista samaa mieltä. Silti tuntuu harmilliselta, jos urheiluseuran julkisuuskuvaa alkaa määritellä toimivan ja toiveikkaan kokonaisuuden sijaan yksittäistapaus. Yksi KJP:n 40:stä peliryhmästä nosti mediassa esiin huolensa toimintamaksujen korotuksista sekä niiden oman arvionsa mukaan aiheuttamasta harrastajakadosta. Vaikka vastoinkäymiset harmittavat, niillä on usein taipumus vahvistaa ja yhdistää. Näin kävi tälläkin kertaa.

- Kyseisellä ryhmällä on nyt hyvä tekemisen meininki, ja joukkue on alkanut hyödyntää niitä toimintoja, jotka maksu takaa. Larikka myöntää, että ravistelu avasi myös hallituksen silmiä entisestään. Taloutta on tarkasteltava säännöllisesti ja riittävän usein.

Yhteistyökumppanit on pystyttävä vakuuttamaan siitä, että toimintamme on laadukasta ja tuki käytetään nimenomaan nuorten hyväksi.

- Tarkoituksemme on, että jokaiseen ikäluokkaan saadaan kilpailuryhmän lisäksi myös harrasteryhmä, jonka kuukausimaksu on vain 25-35 euroa. Harrastaa voi siis myös edullisemmin, mutta jos tavoitteena on kehittyminen pelaajana, laadun, määrän ja olosuhteiden on oltava kunnossa. Pitkälti juuri tämän vuoksi KJP laajeni Kumu JT:n, Kajon, MYPA:n, Ponnen ja Susien junioreiden yhteisseuraksi peliuran alusta lähtien. Näin taataan se, että tasojoukkueita koottaessa nuoret ponnistavat samanlaisesta harjoittelukulttuurista, eivätkä treenimäärät ja erikoisharjoitteet kuten fysiikka- ja maalivahtivalmennus tule täysin puun takaa.

Kouvolalainen jalkapallo ei ole tarjonnut viime vuosina tulosurheilumedialle suuria menestystarinoita. Yhteistyöllä ja hyvällä valmennuksella Palkinto Pajarisen pokaaleillekin tulee silti vielä käyttöä.

Kouvolan säästöt näkyvät

KJP:n ensimmäisen täyden vuoden budjettia rasittaa muun muassa melkoinen potti siirtokorvauksia, jotka yhdistyminen aiheutti. Lisäksi halli- ja tilavuokrat tekevät nyt yhteensä noin 120000 euroa. Kouvolan lopetettua junioreiden harjoitusvuorojen maksuttomuuden, luvussa on vanhoihin hyviin aikoihin verrattuna 30000 euron lisämaksu. Oman lisäkulunsa aiheuttaa myös Lehtomäen tekonurmikentän lämpöjen katkaiseminen säästösyistä. Harjoitusvuoroja on tämän vuoksi varattava entistä enemmän Hyypiä-areenalta.
- KJP:n budjetissa menot on arvioitu realistisesti, mutta tulot hyvin varovaisesti, Larikka kuvaa.

Kouvolan säästölistaa katseltaessa voisi kuvitella, että kaupunki on köyhtynyt palloa potkimalla, uimalla ja puntteja nostelemalla. Tosiasiassa heikot talousluvut tulevat kuitenkin todella monen muun kunnan tapaan rajusti kasvaneista sote-menoista, ja juuri liikunta olisi loistava kansanterveyden kustannuksia ennakolta ehkäisevä keino. Valmentajat saavat KJP:ssä pientä kulukorvausta ja ison tilaisuuden. 40:n peliryhmän vetäminen 70-luvun talkooajatuksella on sula mahdottomuus, eivätkä sitä halua harrastuksen maksavat vanhemmatkaan. - Joillekin toimihenkilöille maksettavat kulukorvaukset eivät rikastuta ketään, vaan ne pikemminkin vain keventävät hieman harrastuksen aiheuttamia kuluja.

Uralla eteenpäin

Merja Larikka lähti seuratyöhön perinteisellä tavalla, omien lapsien kautta. Vesa Vainio bongasi FC Kouvolan aikana kentän laidalla kannustavan äidin ja tarjosi tälle joukkueen yhdyshenkilön hommia. Yli 20 vuotta eri tehtävissä ja viimeksi Sudet Jalkapallo ry:n puheenjohtajana ovat olleet hienoa ja antoisaa aikaa. Kentän tarpeet ovat tiedossa, ja myös naapuriseurojen historiat ovat tuttuja. Larikka kuvaa ajan kulua naurahtamalla, että hänen joukkueissaan pikkupoikana viilettäneet pelaajat tuovat nyt omia lapsiaan pallokerhoihin ja joukkueharjoituksiin. On hyvin epävarmaa, pystyykö Kouvolan talousalue enää koskaan synnyttämään miesten liigajoukkuetta. Sen sijaan on täysin varmaa, että tiiviillä yhteistyöllä ja hyvällä valmennuksella moni kouvolalainen nousee liiga- ja maajoukkuepelaajaksi. Pelaajien kehittämisen ohella sitoutunut kasvattajaseura haluaa tietenkin edistää myös valmentajien ja muiden toimijoiden uraa. Larikka olikin harmissaan siitä, että KJP:n alkutaipaleesta tehdyssä jutussa kouvolalaisessa jalkapallossa vaikuttaneet ja isompiin saappaisiin muualle siirtyneet valmentajat oli listattu ikään kuin alueen seurojen huonoudeksi, vaikka tilanne on juuri toisin päin.
- Jos vaihtoehtoina ovat valmentaminen Kolmosessa tai Liigassa, niin eiköhän valinta ole aika selvä.

Teksti ja kuvat Markku Lintula

Kouvolalainen jalkapallo ei ole tarjonnut viime vuosina tulosurheilumedialle suuria menestystarinoita.
Yhteistyöllä ja hyvällä valmennuksella Palkinto Pajarisen pokaaleillekin tulee silti vielä käyttöä.